Koulun uusi piha

Koulun vanha piha oli suurimmaksi osaksi jo parhaat päivänsä nähnyt ja koulun piha remontoitiin syksyllä 2013. Piharemontti alkoi syyskuussa ja huipentui 1.11.2013 pihajuhlaan. 3 A-luokka seurasi remontin etenemistä kuvaten ja kirjoittaen.



Siinä on meidän vanhat puiset karhut. Nämä karhut ovat kokeneet kovia. Ne olivat jo vähän kärsineet ja lahoja. Niiden aika tuli lähteä. Piha kaipasi remonttia ja paljon:)



Karhujen kohtalo on kamala, mutta tilalle saadaan uudet kiipeilytelineet.



Kuvassa kaadetaan pikkupihan hopeakuusia. Niissä leikittiin aina tolppista. Niistä lähti kyllä paljon pihkaa, joten oli ihan hyvä kaataa ne.



Kaivinkone repii hopeakuusta irti.



Hopeakuusi on kaadettu. Taustalla näkyy leikattua asfalttia.



Puu on viety pois ja juuret on kaivettu esille.



Ison koulun toinen sisäänkäynti remontoitiin. Kaivuri kaivaa katoksen alta.



Karhujen tilalle rakennettiin kiipeilyteline. Oppilaat saivat osallistua nimikilpailuun, jossa pihalle annettiin uudet nimet. Jokainen oppilas sai kirjoittaa omat ehdotukset ja niistä oppilaskunnassa valittiin uudet nimet. Tämän osan nimeksi tuli Kiipeilykylä.



Oppilaskunta päätti myös tämän nimen. Siitä tuli Keinukylä. Se on erittäin suosittu. Luokkamme menee tutustumaan uuteen pihaan ja kuvaa uusia laitteita. Iso monttu odottaa uutta puuta kylvettäväksi.



Tuo keinu on kaikista suosituin väline. Se on pesäkeinu ja siinä on pitkät jonot.



Piharemontti huipentui 1.11.2013 pihajuhliin. Sää ei kylläkään suosinut! Sataa, sataa, ropisee: Oli kovin sateista. Ennen pihajuhlaa kaikki koulun oppilaat tekivät suunnistusreitin pihalla. Juhlan jälkeen oli disko.



Rehtori leikkasi nauhan ja tässä koulutoimenjohtaja Ilkka Kalo ja rehtori jakoivat palkintoja.

3A-luokan retki Pyhän Laurin kirkkoon

Me matkasimme Pyhän Laurin kirkkoon 9.10.2013. Suunnistimme ja saimme nähdä miehen joka teki hienoja temppuja kuten piti suulla tai jossain lähellä tuolia. Sää oli sellainen märkä, kostea ja tihutti vähäsen vettä. Hautausmaalla muistin, että isäni äitioli kuollut. Kirkon sisältö oli hieno. Ulkotilatkin olivat tilavat ja siellä oli kiva nähdä erilaisia hautoja kuten isoja ja pieniä mustia ja ruskeita. Kirkossa oli nukke ja sen nimi oli Niklas.

9.10.2013 me menimme Pyhän Laurin kirkkoon. Siellä oli tosi kivaa. Ensin me menimme kirkon sisään. Kirkko oli sisältä hieno. Se on Suomen vanhin vantaan kirkko. Kirkon sisällä oli mies. Se esitti meille kaikkea hassua. Piti leuan päällä tuolia ja matkalaukkua, jonglöörasi, piti sulkaa leuan päällä. Sen jälkeen hän kertoi mistä kirkko on saanut nimensä. Kun hän oli kertonut, mistä kirkko on saanut nimensä, hän meni alttariin. Kun me tultiin kirkosta ulos niin meitä seurasi seikkailu.

Keskiviikkona 9.10.2013 menimme retkelle Pyhän Laurin kirkkoon. Bussimatka kesti noin 20 minuuttia. Olimme siellä noin yhden tunnin. Yksi mies teki temppuja. Me lauloimme Yhden virren ja mies kiipesi saarnatuoliin. Hänellä oli käsinukke jonka nimi oli Niklas. Hän jutteli Niklaksen kanssa. Me kävimme kirkkoseikkailun ja se oli tosi mukavaa. Kirkko sai nimensä Pyhästä Laurentiuksesta, joka oli diakoni. Pyhän Laurin kirkko on noin 550-vuotta vanha.

Lauloimme virsikirjasta ja katsoimme kun joku mies teki aikamoisia temppuja. Lisäksi suunnistimme. Kiersin haudoilla. Oli kurja sää. Mies kerto mistä kirkko oli saanut nimensä. Löysin kolme etunimelläni alkavaa hautaa.

Me etsimme aarretta. Sää oli pilvinen ja vähän satoi. Tutustuin hautausmaahan, minulla tuli ikävä kummisetää kun hän kuoli. Mies kertoi, että kirkko rakennettiin 555 vuotta sitten ja mies teki hienoja temppuja nostamalla penkin leualla höyhenen nenällä. Kirkko näytti sisältä aika hienolta näin myös soittavan miehen pianoa tai huuliharppua ulkona näytti tiilistä tehdyltä.

Matkustimme pyhän Laurin kirkkoon tilaus bussilla. Kun me saavuimme kirkolle, me menimme sisään. Sitten meillä oli ulkona suunnistusta. Sen jälkeen me lähdettiin koulu. Yksi mies äänteli suulla jännästi. siellä oli ihan kivaa. oli aika huonosää. hautausmaa ja kirkko olivat vanhoja ja hienoja.

Me menimme Pyhän Laurin kirkkoon bussilla. Me menimme sisälle ja siellä mies teki taikatemppuja. Sitten meillä oli suunnistusta ulkona ja näimme paljon hautauksia ja niiden edessä oli hienoja kukkia. Hautausmaan reunat olivat harmaita ja jotkut olivat mustia ja kivisiä. Kirkossa oli hassu nukke jonka nimi oli Niklas joka puhui. Siellä oli kivaa.

9.10.2013 menimme Pyhän Laurin kirkkoon. Kun pääsimme kirkkoon, yksi mies temppuili kirkossa. Kun oli aika lähteä ulos, aloimme suunnistamaan. Suunnistus oli samalla helppoa ja vaikeata mutta hauskaa. Jotkut oppilaat saivat ottaa kirkosta tai pihasta kuvia. Kirkko oli hyvin kaunis ja myös todella vanha kirkko. Kirkon katossa oli myös upeita maalauksia. Hautausmaa oli hyvin kaunis. Siellä oli paljon puita ja kasveja. Sää ei ollut mikään aurinkoinen ulkona ja oli aika synkkiä pilviä. Silti Pyhän Laurin Kirkossa oli kivaa.

Me vähän kuin suunnistimme ja oltiin kirkossa. Siellä oli mies joka laittoi penkin leualle ja se mies otti nuken jonka nimi oli Niklas. Siellä oli kivaa, mutta sää oli vähäsen huono, mutta se ei haitannut. Hautausmaassa oli kiva katsoa hautoja ja niiden nimiä. Sisältä kirkko oli hieno. Se ulkoa näytti hienolta. Kirkko on noin 550-vuotias kirkko.

Menimme yhdeksäs kymmenettä kirkkoon Ensimmäiseksi näimme vähän temppuja. Sää oli sateinen ja näin paljon hautoja mies kertoi historiasta ja se on viisisataa vuotta vanha kirkko. Menimme pihalle suunnistamaan löysimme kaikki paikat, mutta emme vastanneet oikein esimerkiksi yksi oli puun vieressä kirkko oli hieno. Sisällä oli hieno nukke nimeltä Niklas. mies oli ollut myös juniorissa.

Lähdettiin yhdeksältä bussiin. Matka kesti 20 minuuttia, mutta tuntui, että se olisi kestänyt ikuisuuden. Kaikki odottivat jännittyneinä mitä tulisi tapahtumaan. Vihdoin tultiin perille. Maisemat ulkona olivat ihanan maalaiset. Kirkko oli suuri ja kivinen. Pihalta se näytti huikealta. Sää ei ollut mikään maailman paras, mutta kyllä se kelpasi. Mentiin ensimmäiseksi sisälle. Sielläkin oli todella kaunista. Katto oli kuviollinen, ylhäällä oli isot katto kruunut, kauniit kuluneet ruskeat penkit ja eniten minua kiehtoi edessä oleva suuri maalaus. Siellä oli joku mies, joka tasapainoili koko ajan isommilla tavaroilla, jonglöörasi pesäpallo mailoilla ja kertoi kirkon historiasta. Se puhui myös vatsasta Niklas nimisellä nukella. Kun mies kysyi Niklakselta mikä oli parasta koulussa, Niklas sanoi, että tytöt. Näin siellä myös vanhan parhaan kaverini, joka on eri koulussa. Seuraavaksi annettiin suunnistuskartat. Ja mikä yllätys, onneksi sai valita oman parin. Minä valitsin oman parhaankaverini. Löydettiin rastit aika hyvin, mutta kyllä siellä vähän tihutti. Ehdoton sääntö oli, että ei saa astua toisten haudan päälle. Oli aika haikeaa katsella toisten hautoja, mutta minua piristi hautojen viereen tuodut kukkakimput sekä syksyn värikkäät lehdet, jotka tekivät niin kuin maton maahan. Siitä tuli ihana muisto ja oli tosi kivaa.

Oltiin Pyhän Laurin kirkossa. En tiennyt, että oltiin menossa just sinne minne minun isinisänäiti oli haudattu. Oli kyllä kivaa! Siellä oli Niilo joka puhui vain tytöistä. Siellä oli taitava kosketinsoittaja Juha. Meille soitettiin häävalssi. Meillä kaikilla kolmosilla oli Aarrejahtia. Pyhän Laurin kirkko on noin 550 vanha kirkko.

Lähdettiin Pyhän Laurin Kirkkoon. Se oli vanha ja korkea. Siellä oli nukke nimeltä Niilo. Niilo hassutteli ja tykkäsi tytöistä. Me suunnistettiin ulkona. Piha oli iso ja siellä oli hautausmaa, puita, lehtiä ja nurmikkoa.

Matkustimme luokkamme kanssa Vantaan Pyhän Laurin kirkkoon. Matkustimme sinne tilausbussilla. Kirkko oli ulkopuolelta vanhan näköinen. Myös sisällä oli upeaa. Siellä oli paljon penkkejä. Siellä oli myös saarnatuoli, alttari ja urut. Katselimme, kun eräs mies piti leukansa päällä erilaisia esineitä, kuten jakkaraa. Lauloimme myös virren. Lähdimme pihalle suunnistamaan. Ulkona oli todella vanhoja hautoja. Suunnistimme pareittain. Löysimme, ja ratkaisimme monta rastia, mutta aika loppui kesken. Matkustimme tilausbussilla koululle, ja jatkoimme työskentelyä tavallisella tavalla.

Kävimme Pyhän Laurin kirkossa 9.10.2013. Kirkossa meille oli järjestetty kirkkoseikkailu pihalle. Pidin siitä, koska se oli kuin suunnistusta. Sää oli sateinen, mutta ketään se ei selvästi haitannut. Kirkko oli ulkoa tiilinen ja punainen. Sisällä oli paljon yksityiskohtia ja kauniita maalauksia. Sisällä meitä opastava mies piteli leuallaan kaikenlaisia tavaroita ja puhui vatsasta. Se oli hienoa. Vatsastapuhumisnukke oli tosi hauska. Olisin käynyt vaarini haudalla, jos olisi ollut aikaa. Hänet haudattiin viimevuoden kesänä. Retki oli kuitenkin tosi hieno.

9.10.2013 lähdimme Pyhän Laurin kirkkoon kaikkien kolmosten kanssa retkelle. Kirkossa oli mies, joka teki temppuja. Mies teki tempun, jossa se nosti nenän päälle tuolin. Miehellä oli myös nukke, jonka nimi oli Niilo. Niilo sanoi tykkäävän tytöistä.  Niilo oli myös tosi hassu. Siellä soitettiin myös yhdessä vaiheessa häävalssi. Kirkko hetken jälkeen mentiin suunnistamaan. Parin sai valita itse omasta luokasta, mutta jos paria ei löytynyt, opettajat päättivät parittomista kenet saisi. Minä olin Milenan pari. Suunnistus oli ulkona ja rastit olivat kylteissä. Minun mielestä ne olivat aika helpoissa paikossa. Kysymykset liittyivät paperin ristikkoon, jonka saimme ovella. Milena ja minä olimme ensimmäisinä valmiita. Siksi saimme vapaa aikaa. Menimme hautausmaalle. Siellä oli kuitenkin vain muutama minuutti aikaa. Sitten oli aika lähteä.

Me katsoimme kirkkoa ja hautoja. Siellä oli tehtävä ja oli kurja sää. Nähtiin kavereitteni kanssa sodassa olleita ihmisiä. Mies kertoi kirkosta, että kirkko oli ollut todella vanha.

Teimme sanaristikkoa. Me etsimme ristikkoa. Siellä oli kivaa. Sää oli tosi sateinen. Me tutustuimme hautausmaahan. Hän kertoi kirkosta ja teki temppuja.

Me matkustimme kirkkoon tilausbussilla. Kirkossa oli taikuri joka esiintyy myös tv kanava Juniorilla. Hänellä oli nukke jonka nimi oli Niklas. Niklas kertoi hauskoja vitsejä. Sitten oli vuorossa seikkailu kirkon pihalla. Olin Lucaksen pari. Meillä se meni päin puuta. Mutta ei se meitä haitannut. Me kiersimme ympäri hautaus maata. Löysimme hienoja ja vanhoja hautoja. Sitten piti lähteä!

Me kävimme sisällä kirkossa ja kiersimme ulkona. Sisällä oli tosi hienoa joka puolelta. Ulkona oli kanssa hienoa, koska siellä oli paljon vaahteran lehtiä joka puolella maassa. Me kierrettiin hautausmaalla parin kanssa. Ja etsimme rasteja. Meillä oli tosi kivaa Pyhän Laurin kirkossa. Pyhän Laurin kirkko on noin 550 vuotta vanha.

1-3 M –luokan lukuvuosi 2012-2013

Tapahtumia:

Syyskuusta toukokuuhun luokallamme oli kerran kuukaudessa leivontapäivä, jolloin teimme mm. sämpylöitä, muffineja, pullaa, kaurakeksejä, pikkuleipiä ja lettuja.

Syksy 2012:

·       Lokakuussa vierailimme Heurekassa.

·       Marraskuussa kävimme kuuntelemassa hauskaa Oopperaesitystä Helsingin oopperatalossa.

·       Joulukuussa Sirpa tuli takaisin luokan avustajaksi ja Pia jatkoi muihin tehtäviin.

Kevät 2013:

·       Ihanasta talvisäästä saimme nauttia talvisten liikuntamuotojen parissa, luistelimme, hiihdimme ja laskimme pulkalla mäkeä.

·       Polskimme myös uimakoulussa.

·       Toukokuussa teimme retken Orimattilan kotieläinpuistoon.

Oppilaiden ajatuksia:

·       On kivaa, kun on kavereita ja välillä on ollut ärsyttävää.

On kiva, kun on tullut uusia ystäviä, ehkä.

·       On kiva leikkiä ja pelata.

·       On ollut kiva vuosi.

·       On ollut kivaa, mutta välillä on vähän ärsyttänyt joku asia.

·       On ollut kivaa.

·       On ollut aika kivaa. Tykkään äidinkielen pelistä.

·       Tykkään matematiikasta. Tyykkään kaikista aineista.

·       Kivaa on ollut kaverit, musiikki, kuvis.

·       Ihan hyvä vuosi. Kaverit on ollu kivoja.

·       Pidän matematiikasta, kässästä, kuviksesta, uskonnosta, musiikista, yllistä, äidinkielestä ja liikunnasta. Ei muuta.

Opettajan terveiset oppilaille:

Hei Rakkaat Oppilaat!

Kiitos teille jokaiselle tästä 2012-13 lukuvuodesta ja osalle edellisestä 2012 keväästä. On ollut ilo, kunnia ja etuoikeus kulkea hetken matkaa polkua teidän kanssanne. Te olette aivan ihania, jokainen teistä omalla ainutlaatuisella tavallaan! Teiltä olen saanut oppia monia asioita kuten vilpittömyyttä, avoimuutta, suoruutta, aurinkoisuutta, rehellisyyttä, hetkessä elämistä. Te olette kerta toisensa jälkeen tarjonneet minulle oppimisen hetkiä – mahdollisuuksia ja tilaisuuksia pysähtyä ja kuunnella – aidosti. Aina en ole siihen pystynyt, mutta parhaani olen tehnyt – aivan niin kuin sinäkin. Olen nähnyt yrityksesi, oivalluksesi ja oppimisesi. Sinä olet oppinut paljon tämän vuoden aikana. Sinulla on kyky oppia. Sinä osaat, sinä pystyt, sinä tiedät! Sinä saat myös tehdä virheitä, sillä virheethän ovat oppimisen paras työväline ja kertaus… sehän oli oppimisen äiti. Tee siis rauhassa virheitä, opi niistä se, minkä sillä hetkellä pystyt ja kertaa, toista, toista ja kertaa! Ilolla, riemulla, leikillä ja pelillä voit kertailla oppimaasi kesälläkin. Sillä ilolla kun opitaan, niin paras soppa keitetään :).

Kiitos myös vanhemmille hyvin toimineesta, vastavuoroisesta ja suorasta yhteistyöstä. Teidän kanssa on ollut miellyttävä tehdä yhteistyötä ja puhaltaa yhteen hiileen lapsenne parhaaksi, mikä on aina ollut meidän kaikkien yhteinen päämäärämme. Te teette hienoa työt lastenne kanssa. Kannustan teitä kuuntelemaan, kuuntelemaan ja kuuntelemaan. Lapsilla on uskomattoman paljon tietoa ja taitoa. Yhteistyöllä saimme ja saatte hienoja hetkiä yhdessä. Niin kuin me olemme saaneet tänä vuonna ja te saatte lastenne kanssa päivittäin.

Iloa ja valoa ja aurinkoisia ajatuksia jokaiselle Sinulle kesään ja elämään!

Anna polkusi kulkea valoa kohti,

anna syytöksen sulaa sopuun ja iloon.

Kuka sinua silloin johti,

kun opin annat mieltäsi hioo?

Toinen kun sua ärsyttää,

pidä silloin selvillä oma pää.

Mukaan ei tartte lähteä kiukkuun,

ärrin murrin,

mitäs mä tuumin?

Päätöshän se sun vain on,

olet aina verraton.

Olet aina tärkeä,

siinä vain on järkeä!

Kiitos yhteisistä hetkistämme ja kaikkea hyvää Sinulle!

Kiitollisin mielin,

Mirka-ope

2T oopperassa

2 T - luokan oopperaretki 1.3.2013 Robin Hoodin kenraaliesitykseen

Tämän oopperapäivän 2 T- luokalle mahdollistivat Mervi Rautiainen ja Kristiina Kellokangas, jotka hoitivat paikkojen tilaukset ja muut retken järjestelyt. Vastaperustettu luokkatoimikunta toimi hyvänä tukiverkkona. Siitä suuri kiitos teille, lasten vanhemmat!

Seuraavaksi hieman taustaa Robin Hoodin tarinalle:

Eletään ristiretkien aikaa 1100-luvulla Englannissa. Kuningas Rikhard Leijonamieli on lähtenyt ritarien mukana taistelemaan muslimeja vastaan. Koska sijaishallitsija Juhana on kovin heikko, Nottinghamin sheriffi ryhtyy tavoittelemaan hallitsijan valtaa pyrkimällä kruununperillisen Pikku - Rikhardin holhoojaksi. Robin Hood on menettänyt perheensä, kun Sheriffin liittolainen Gisborne on polttanut hänen kotinsa, ja Robin Hood haluaa hyvityksen kokemastaan. Pikku - Rikhardin äiti Marian liittoutuu Robinin joukkojen kanssa pelastaakseen Sheriffin vangitseman pojan ja välttyäkseen pakko-avioliitolta Sheriffin kanssa.

Lähtö koululta Oopperatalolle tapahtui hieman myöhässä ruokailukommellusten takia, mutta itse matka sujui hyvin. Oopperatalolla meille tuli hiukan kiire, mutta onneksi Mervi Rautiainen oli rooliasussa meitä vastassa. Kiiruhdimme riisumaan ulkovaatteet ja jättämään eväsreput naulakkoon. Ystävällinen henkilökunnan jäsen ohjasi meidät ensimmäiselle parvelle eturiveihin. Paikalla oli myös paljon muita koululaisia. Esitys alkoi klo 11.00. Esityksen kahden näytöksen välissä pidettiin puolen tunnin väliaika. Söimme silloin mukana olleet pikkueväät.

Robin Hood - oopperan sävelsi Jukka Linkola, ohjasi Kari Heiskanen ja libretton, eli tekstin, kirjoitti Jukka Virtanen. Puvustus, lavastus, valaistus ja taistelukohtausten suunnittelu olivat myös asiantuntijoiden käsissä. Ylikapellimestari Mikko Franck oli hionut Suomen Kansallisoopperan orkesterin soittamaan hienosti tämän Robin Hood – oopperan musiikin.

Robin Hoodin osan lauloi Jyrki Anttila, paha Sheriffi oli Nicholas Söderlund, Marianin roolissa oli Mari Palo, hoviherra Gisborne oli Jorma Silvastin rooli ja  Jamilaa esitti Metis Jaatinen. Näiden päähenkilöiden lisäksi oopperassa oli useita sivurooleja. Mukana oli myös Suomen Kansallisoopperan kuoro ja lapsikuoro. Kuorojen esitykset olivat aivan mahtavia.

Esityksessä käytettiin paljon savua ja pamauksia, joita jotkut vähän pelästyivät, mutta emme sentään me! Tapahtumapaikkoina olivat Mylly, Sherwoodin metsä, Sheriffin linna, Tori ja Linnan parveke.

Taistelukohtaukset olivat näyttävää katseltavaa. Hienot lavasteet ihastuttivat ja mahtipontinen musiikki kuului tosi hyvin. Sanoista oli välillä vaikea saada selvää, mutta onneksi tekstitys kulki koko ajan näyttämön yläreunassa. Parven seinällä olevasta monitorista saatoimme seurata orkesterin kiehtovaa toimintaa.

Kokemuksena esitys oli aivan mahtava meille kaikille. Monelle tämä oopperakäynti oli aivan ensimmäinen ison näyttämön esitys ja siksikin mielenkiintoinen. Marraskuussa kävimme kyllä oopperan lämpiössä katsomassa hauskan pienoisoopperan ”Kadoskissa”.

Oopperatalosta bussille mennessä yksi oppilas unohtui katselemaan oopperan seinäkuvia jääden joukosta, mutta onneksi hän osasi odotella aivan rauhassa opettajaa, joka tuli noutamaan eksyneen ”lampaan” oopperan henkilökunnan luota. Muutakin hassua ehti sattua kotimatkalla koululle, jonne saavuimme vasta, kun kello oli lähes 15.00. Olipa tapahtumarikas päivä!

            2 T – luokan puolesta oopperaretkeä muistelivat Tuula – opettaja ja Markku - avustaja

Kokoelma kuudesluokkalaisten tekstejä leirikoulusta

Leirikaste

Kun tulimme Anjalaan, meidät toivotettiin tervetulleiksi. Sen jälkeen me menimme pienen mökin eteen, jossa oli iso sangollinen vettä ja neljä putkea. Meidät jaettiin ryhmiin ja kilpailu alkoi siitä, että otimme mukeihin vettä ja kaadoimme vedet omaan putkeen.

Mutta sitä ennen meidän piti piirtää itsemme niin, että paperi oli päämme päällä. Sen jälkeen samoissa ryhmissä juoksimme kartan mukaan etsimään vihjeitä. Sen jälkeen meidän silmämme sidottiin ja lähdimme kulkemaan köyden vierestä silmät sidottuina kulkemaan kohti tuntematonta. Todella monta oppilasta törmäsi matkan varrella pusikkoihin. Kun olimme perillä, jouduimme ottamaan vesisangosta avaimen, sangossa oli myös puunoksia ja lehtiä. (huom. vesi oli kylmää) Avaimen saatuamme menimme mökkiin, jossa oli muut ryhmät. Jokainen meistä joutui vuorotellen vannomaan jonkun asian, mitä leirillä piti noudattaa. Kun kaikki olivat menneet radan läpi, ja luvanneet jonkun asian, meidän piti kokoontua ulos. Ryhmänjohtaja uskotteli meille heittävänsä vettä päällemme, mutta onneksi ei heittänyt.

Leirikasteen alussa meille esiteltiin paikat ja rajat leirillä. Kun tulimme vanhan kartanon kohdalle, ohjaaja kertoi kartanosta ja sen kauhutarinasta. Tarinan mukaan kartanossa kummittelee ”Harmaa Rouva”. Jos kummituksella on hiukset nutturalla ja kirja kiinni kädessään, hänen sukuasiat ovat hyvin, mutta jos kirja ja hiukset ovat auki, sukuasiat ovat huonosti. ”Harmaan Rouvan” saattaa nähdä vain hänen sukuunsa kuuluva ihminen.

Tekijät: Siiri, Jade ja Janette, sekä Pinja

Majoittuminen

Majoituimme Anjalassa soluihin ja mökeillä oli nimet. Anjalan mökit olivat: Riitamaa, Rauhamaa, Värälä, Vilppula, Kaukasuo ja Viiala. Heti ensimmäiseksi vaihdoimme tyynyliinat ja lakanat itsenäisesti. Solut olivat rivitalomaisessa järjestyksessä. Tuvat olivat mukavia ja jokaisen ryhmän huoneessa oli kaksi normaalia sänkyä ja yksi kerros sänky. Jokaisessa tuvassa oli keittiö, neljä makuuhuonetta, suihku ja olohuone. Perjantai-iltana katselimme Simpsoneita hetken aikaa ennen mukavaa yösuunnistusta ja lauantaina Team Ahmaa. Jääkaapistamme löytyi makkaraa ja ketsuppia, jota emme tietenkään syöneet.

Tekijät: Valtteri, Tuomas ja Topias

 Ruokailut

Ruokalassa oli hyvää ruokaa usein myös jälkiruokaa. Oli aamupala, päivällinen, välipala, lounas ja iltapala.

Parasta oli mustikkapiirakka. Siellä ruoka oli parempaa kuin koulussa. Se oli selvästi laadukkaampaa kuin koulun ruokalassa. Pidin siitä ruoasta kovasti. Siellä oli monesti myös jälkiruokaa, toisin kuin meidän koulussa.

Tekijät: Jonne, Aki, Ilari ja Otto               

Perinneleikit

KYMMENEN TIKKUA LAUDALLA:

-         leikit leikittiin sisäpihalla

-         ohjaajat ohjasivat leikkimme

VÄRI:

-         se oli peiliä mutta vain tietynvärisillä vaatteilla sai liikkua

-         jalkapallo kaukalossa

NURKKAJUSSI:

-         leikittiin sisäpihalla

-         ohjaajat ohjasivat leikkiä

POLTTOPALLO:

^-                     ollaan ympyrässä ja jäänyt yrittää heittää muita ympyrän sisällä olevia sen ulkopuolelta

^­­PEILI:

-         yksi yrittää jättää muita kääntymällä ympäri

-         muut yrittävät koskea jääneeseen

Tekijät: Jimi ja Joona 

Labyrintti

Meidät vietiin metsään, jossa oli seinistä tehty labyrintti. Seuraavaksi meidät jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäisessä tehtävässä piti etsiä labyrintistä kaksi samanlaista kuvaa. Labyrinttiin sai mennä kerrallaan neljä henkilöä, eli kaksi kummastakin joukkueesta. Labyrintti oli aika helppo, joten parit löytyivät nopeasti. Sitten ohjaajat näyttivät meille suurennettuja kuvia ja meidän piti etsiä ne pareittain labyrintistä. Sen jälkeen meidän piti etsiä labyrintistä joukkueemme värisiä kuutioita. Niistä piti koota kolme sanaa. Sanat muodostuivat helposti ja nopeasti. Sitten meidät vietiin takaisin soluihin ja toinen ryhmä lähti suorittamaan labyrintin tehtäviä.

Tekijät: Martta, Venla, Iida ja Sonja T. 

Sauna

Saunassa oli sopivan lämmin. Se oli aika iso ja siellä oli monta suihkua. Sauna sijaitsi hyvällä paikalla. Siellä sai olla vain kerran. Sauna oli hieno ulkoa ja sisältä. Siellä oli tyttöjen ja poikien saunat, pukuhuoneet ja suihkut erikseen. Olimme saunassa noin tunnin. Suihkutilojen ja saunojen lisäksi siellä oli myös oleskelutila.

Tekijät: Juuso H., Daniel, Nina, Elina ja Amanda 

Seikkailurata

6.luokkalaisten muistelmia seikkailuradasta:

Seikkailuradassa oli esim. tasapainoilurata, jossa piti tasapainotella erilaisilla esteillä. Piti myös kävellä vaijereilla, narujen ja köysien avulla puusta puuhun. Oli myös liikkuva vaijeri, jolla liu’uttiin puusta puuhun. Roikkuvissa autonrenkaissa piti liikkua toisesta toiseen. Yksi este oli vaakatasossa olevat ”tikapuut”. Niitä pitkin piti roikkua, ja käsien avulla liikkua eteenpäin.

Seikkailuradassa mm. piti mennä köysien avulla toiselle puulle, liikkuva vaijeri, rengas jonka päällä piti tasapainoilla. Seikkailuradassa olimme puolituntia. Kaikki pääsivät seikkailurataan, paitsi Jere, sillä hänellä murtui jalka. Kaikilla näytti olevan hauskaa.

Tekijät: Vellamo, Veera, Saman ja Jere 

Sienestys ja kalastus

Osa meistä oli sienestämässä, sieltä tuli todella paljon sieniä (suppilovahveroja, mustatorvisieniä, herkkutatteja).

Majapaikasta oli todella lyhyt kävelymatka rantaan. Muutamana päivänä Pääsi Kalaan. Miina ahven. Mato-ongella Ongittiin. Pystyi lainaamaan ongen. Miina ahven päästettiin takaisin veteen. Ongittiin laiturilta tai kalliolta.

Miina oli ainoa kala mitä kukaan sai. Luulen että sieltä saisi paljon kalaa, mutta ihmettelin koska saatiin vain 1 kala. Kalastaminen oli mukavaa aurinkoisella säällä. Nautin kalastamisesta paljon.

Tekijät: Toni, Niklas ja Iikka

Yösuunnistus

Toinen yösuunnistus alkoi kahdeksalta ja toinen yhdeksältä. Kahdeksan ryhmät lähtivät, kun oli jo vähän pimeää. Suunnistaminen oli aika vaikeaa, varsinkin Marikan ryhmälle, sillä heille nimitäin sattui pieni kommellus. Jessika saakin kertoa siitä: ”Lähdimme liikkeelle oikeaan aikaan. Aluksi lähdimme seuraamaan muita ryhmiä. Sitten aloimme katsoa karttaa. Löysimme monia rasteja, mutta Marika kehotti meitä lähtemään eri suuntaan kuin muut. Emme vielä silloin tienneet, että Marika katsoi karttaa väärin.

Pian löysimmekin itsemme maatilan lehmä-/hevosaitauksesta. Kiersimme paljon ylimääräistä mudassa maatilan lähellä. Onneksi kuitenkin löysimme leirikouluun takaisin. Meillä oli silti kivaa, kun nauroimme meille, parhaille suunnistajille.”

Viivi kertoo yhdeksältä lähteneestä yhdestä ryhmästä: ”Ryhmämme aikuinen oli Joonan isä, Ari. Aluksi lähdimme vain ryntäilemään jo pimenneeseen metsään ilman järjestelmällisyyttä. Ryhmässämme hämäsimme paljon muita ryhmiä, jotta he eivät löytäisi rasteja meitä seuraamalla. Me mm. piilouduimme johonkin mutaiseen maahan. Kaiken kaikkiaan oli hauskaa!”

Tekijät: Viivi ja Jessika

 

Vapaa-aikaa

Anjalassa oli paljon ohjelmaa, mutta myös vapaa-aikaa. Silloin sai viettää kavereiden kanssa aikaa ulkona tai sisällä.

Ulkona sijaitsi välinevarasto, josta sai hakea erilaisia ulkopelivälineitä. Varastossa oli mm. erilaisia palloja, mailoja, onkia, puujalkoja jne..

Vanhassa ladossa oli liikuntasali, jossa pelasimme pallopelejä ja vietimme diskon. Pihalla oli kenttä, jossa pystyi pelaamaan jalka- ja koripalloa. Ulkona sijaitsi myös pieni kiipeilyteline.

Omissa mökeissä sai viettää vapaa-aikaa, esim. katsoa tv:tä, pelata kännykällä jne.. Vierailimme joskus myös toisten majoituksissa.

Kauempana majoituksista sijaitsi ruokala. Ruokailun jälkeen kaikki hakivat omenoita tarhasta, omenatarhan takana piileskeli laidun, jossa eleli muutamia hevosia.

Rauhamaan asukit odottelivat usein ruokailun jälkeen omaan mökkiin pääsyä. Ajan kuluksi he kehittelivät ”Rollaattorimummot-bändin”, jonka suurimpia hittejä olivat mm. Don’t you worry about things, joka toteutettiin portaiden kaidetta pitkin laskien ja laulaen sitä.

Leirikoulussa oli myös muiden koulujen oppilaita, joita mulkoilimme silloin tällöin.

Tekijät: Sini, Roosa, Siiri, Eero, Joonas

Diskoilta

Meillä oli viimeisenä iltana disko, siellä oli paljon herkkuja. Jokainen toi oman limun ja karkkipussin diskoon. Diskossa soi hyvä musa ja oli kova tunnelma. Diskossa tanssittiin monet hitaat. Suosituin kappale oli My heart will go on, joka soi ainakin 20min putkeen.

Diskoilta alkoi kuitenkin saunomisella ja monen tunnin laittautumisella. Melkein kaikki tytöt tulivat Nellin luokse Värälään. Kiharreltiin, suoristeltiin ja meikkailtiin, ja tietty kuunneltiin hyvää musiikkia. Disko oli iso ja huone todella kuuma. Mökeissä oli pökertymisvaara, kun tytöt laittoivat lakkaa ja hajuvesiä… Ehkä vähän liikaa, ja onnistuivat saada Marikalle päänsäryn.

Tekijät: Emilia, Nelli, Iida-Marie